"pentumainoksia"....

Ensinnäkin aloitetaanpas vaikkapa siitä että Woodcocksilla olisi vielä vapaana yksi kaunis lilanaamio sys tyttö. Niitäpä ei taida suomessa vielä montaa ollakkaan, onko peräti yhtään vielä aiemmin!? Jos on niin montaa ei ainakaan! :D

Jatsikatilla olisi Schulzin toisista pennuista tämä komea mustasavu poika vielä omaa kotia vailla. Ja Ihaan toisista pennuista kotia etsii suloinen sinitiketti poika!

Sitten Tistan:ille olisi syntymässä helmikuussa Schulzin neljännet pennut! Emolla massu kasvaa kovasti! Jännä nähdä mitä sieltä tulee, variantteja ovat joka tapauksessa kaikki! Voipi olla että jos Schulz jatkaa samaa linjaa niin kaikki ovat todennäköisesti itämaisia, alkaa nimittäin vaikuttaa siltä ettei Schulz kanna naamiogeeniä ollenkaan.

Choose:lla toivottavasti on pullat uunissa... Suki nimittäin vieraili kauniin Dumban luona ja tuloksia odotetaan malttamattomina! :D

Ja viimeisenä hypätään sitten täysin eri rotuun ja maahan! :)
Aivan hurjan hienoja occicat pentuja etsii mahtavia koteja itselleen. Hyvä koti on tietenkin se pääasia, mutta toivomuksena olisi päästä joskus näyttelyissäkin pyörähtämään! Pennut ovat tasoltaan sellaisia että surku jos eivät joskus pääse näyttelyssäkin esittelemään itseään! Kuvia ja muuta tietoa pennuista löytyy täältä: Harski occicat

Copurr kasvaa hirmuista vauhtia!

Copurrhan täytti nyt 26pv 6kk:tta ja meidän pikku ukko on jo aika iso mies! Tänään vaaka näytti painoakin olevan jo 3,4kg. Lihakset on hirmuiset kun poika on sellainen elohopea joka ei ole paikoillaan kun silloin kun käy välillä sylissä nukkumassa ja keräämässä voimia seuraavaa spurttia varten! Aivan hassu "pieni" mies! Lempiharrastuksena Copurilla on joko piipunrassi rinkulan kanssa riehuminen tai rappusissa juokseminen! Ja hyvä vain että nuorella virtaa riittää! :D

ei vauvoja stellalle vielä...

Tänään käytiin sitten Stellan kanssa ultrassa ja todettiin tyttö tyhjäksi. Toisaalta tämä on ihan hyvä juttu, koska syksylle suunniteltua astutusta aikaistettiin vain sen takia että saatiin pitkä juoksu loppumaan. Varmaankin juuri sen takia astutus ei sitten olekkaan onnistunut. Toisaalta harmi, koska olisi ollut huippua saada lisää laikku vauvoja ja Stellan edellinenkin pentue oli aivan todella upea! Mutta hyvää kannattaa odottaa! Eipä tässä mikään kiire ole!

Ja tosiaan niinkuin edellisessä viestissä mainitsin niin jos joku tuntee olonsa niin hulluksi että haluaa uros kissan sijoitukseen Kuopion suunnalla niin pökkääppä viestiä tulemaan! Tai sitten siinä käy taas niin että se poika on NIIN suloinen että se jää väkisinkin meille tai menee Mirjalle!

Pikku pantterin kanssa homma tosiaan alkaa näyttää erittäin hyvälle, vaikken vieläkään uskalla huokaista helpotuksesta. Ruoka tosiaan maistuu, aamulla meinasi syödä koko tutin! Paino nousee todella hienosti ja nyt sillä on jo kunnon pallo massu! Se kasvaa oikein silmissä! Ja vauhti on hirmuinen! Se koettaa jo varata jaloilleenkin... meno on todella huteraa varsinkin tuossa pehmeällä alustalla, eli meidän sängyssä.. kyllä Sissi ja pesä on meidän välissä sängyssä....siitä pentua on helppo vahtia ja Sissi on onnellinen kun saa nukkua edelleen meidän välissä. Ja kumminkaan pentu ei ole vaarassa litistyä kun se on turvallisesti isossa iglu pesässä äidin ja mummin kainalossa. Jalat tutisevat kropan painosta ja pentu huojuu puolelta toiselle, mutta eteenpäin on silti päästävä ja nyt sinnepäin mennään kovasti jo massu hienosti irti maasta! Ikää pienellä on kumminkin vasta vajaa kaksi viikkoa! :D

Sori huono kuvanlaatu mutta valo ei riitä että saisi tarpeeksi tarkan kuvan pikkuisesta kun se koko ajan vain höyryää johonkin suuntaan... enkä viitsi rasittaa pienen silmiä liialla valolla. Toisessa kuvassa pieni heilahti juuri niin ettei edes koko pää mahtunut samaan kuvaan, mutta tämä oli yksi tarkimmista, eli laitan sen nyt kumminkin! Koettakaa kestää!
Mustasta on sitäpaitsi aivan kauhean vaikea saada minkäänlaista hyvää kuvaa pienenä. Samoin kun ne aina pienenä näyttävät tosiaan joltain rotan poikasilta, eikä niiden tyyppi näytä ikinä niin hyvälle kuin muiden saman pentueen pentujen. Mutta tämä tyttö on minun mielestäni ainakin nätti tyttö ja päättänyt näköjään itsekkin että eloonhan tässä jäädään! Paino nousee rytisten, eli eiköhän tässä oteta kiinni ne alkupäivien painonlaskutkin! :D

ja sitten mukavampia kuulumisia

Meidän pikku pantteri kasvaa hienosti! Paino nousee nyt erittäin hyvin (viimeisen vuorokauden aikana 18g) ja ruoka maistuu tutista ja tissistä erinomaisesti! Tutistakin imu on valtava ja maitoa uppoaa hienoja määriä. Äskenkin imi onneissaan kerralla 5ml ja asettui sen jälkeen Sissin ja Viivin kainaloon pestäväksi! Jälkkäriksi pitää aina imeä hiukka äipän omaa herkkumaitoa! Ja tuollaisella imulla sitä varmasti sieltä tuleekin! :D

Syöttämisessä hauskinta on aina kun ipana on sitä mieltä että massu on täynnä se lopettaa imemisen ja lyö etutassua maahan niinkuin jossain painissa että nyt loppu! :D
Simmut on pienellä auki ja se seuraa jo katsellaankin... Syöttämisen loputtua kääntyy aina pesäänpäin ja lähtee sinne suuntaan hienosti mönkimään. Tietää ainakin minne pitää mennä!

Sissi tosiaan istuu tyytyväisenä syöttämisen aikana aina vierellä ja silloin kun täytän tutin (ruiskun) niin se pesee vauvan suupielet välissä nopeasti. Ja kun laitan tutin pois niin hyppää jo valmiiksi takaisin pesään odottamaan vauvaansa! :)

Corin pennut ovat kaikki kotiutuneet mukavasti! Teppo, nykyään Taco, odottelee kaveria itselleen ja siihen asti leikkii kunnon riiviötä ja esittelee kaikki temppunsa! :D
Tytöt Ninni ja Hilima pääsivät siis samaan kotiin keskenään. Siellä niitä vahtimassa on suloinen kultainen noutaja, ja ihme kyllä ne eivät kummemmin sitä kuulemma pelänneet! Mitä nyt Hilima on hiukka sähissyt, mutta sehän on normaalia kun eivät ikinä aiemmin ole koiraa nähneet! :D
Jaakko kotiutui nopeasti ja on uusien ystävieen occicat Leon ja rex Kapen kanssa jo erottamattomat kaverit! Jaakko huolehtii myös poikien pään pesusta ja on siinä pikku miehellä hommaa kun putsaa kaksi isoa päätä! :D

Samassa pesässä kolme eri rotuista kaveria! Ikäeroakin löytyy huimasti, mutta se ei tahtia haittaa! Katsokaa miten hyvälle Jaakon täplät näyttävät vaikka vieressä on occicat joiden täplät ovat aivan hurjan hienot! On kyllä suloisen näköinen kasa! Tällaista kuvaa katsoessa tulee aina NIIN hyvä mieli kun tietää että pieni vauva voi hyvin!

Niin ja sitten psst psst. Nyt jos joku Kuopion suunnalla pienestä kissataloudesta tai kissattomasta taloudesta olisi haluamassa uros kissaa sijoitukseen. Eikä säikähdä helposti kollin laulukonsertteja eikä kusemisia (joita yleensä on aina odotettavissa) niin nyt olisi hyvä aika heittää meillepäin viestiä... sellaista kotia nimittäin nyt kaipailtaisiin! ;) Loppu on vielä salaisuus!

Uusi kirkas tähti taivaalla.....

Näitä viestejä on aina vaikea kirjoittaa ja sanoja ei tunnu löytyvän mitenkään. Eilen oli Mirjalla raskas päätös, mutta aivan varmasti oikea Chikaran kannalta. Chikarallahan jokin aika sitten todettiin maksavika ja arvot olivat jo silloin todella korkeat. Kumminkin ikää sille kerkesi kertyä yli 13-vuotta, maaliskuussa olisi tullut 14 täyteen. Chikara eli todella hyvän elämän ja oli aivan mahtava kissa joka nautti kaikkien huomiosta täysin rinnoin. Ikinä ei päässyt istumaan sillälailla ettei se hypännyt syliin kehräämään. Se vielä 13 vuotiaanakin leikki ja touhusi innoissaan. Mutta nyt viimeisinä päivinä se meni nopeasti huonompaan kuntoon ja silmistä hävisi se elämänilo joka niissä on loistanut tähän asti! Eli oli aika päästää irti ja laskea se muiden rakkaiden joukkoon. Tässä on kaksi kuvaa Chikarasta viime kesältä...


Ja toinen teksti joka on pitkään odottanut kirjoittamista.... sanoja ei ole vieläkään. Niinkuin aiemmin kerroin niin Leevillähän oli niitä nisäkasvaimia, joita leikattiin kahdesti pois, mutta jotka tulivat nopeasti takaisin.... Viimeisellä kerralla ne sitten räjähtivät käsiin ja niitä tuli paljon ja kaikkialle. Se veti Leevin kunnon sitten niin paljon alaspäin ettei sitä voinut vain vierestä seurata! Kamalan vaikeita päätöksiä, mutta jos tilanteelle ei ole mitään tehtävissä ja on mahdollista päästää toinen tuskistaan niin silloin se päätös pitää tehdä! Silloin ei saa olla itsekäs vaikka juuri silloin aina kovasti tekisi mieli saada viettää edes hieman lisää aikaa sen rakkaan ystävänsä kanssa!

Leevikin eli kumminkin hienon elämän, vaikka se olisi saanut olla vielä paljon pidempi! Ikää olisi tullut tapanin päivänä 9 vuotta. Aivan mahtava persoona niin kotona kuin näyttelyissäkin! Isoin 4-kategorian kissa jonka olen livenä tavannut ja NIIN kiltti!! Aivan täysin Mirjan vauva! :D

Tässä pari kuvaa Leevistä... ensimmäinen otettu muutama vuosi sitten ja toinen nuorena herrana.

Levätkää rauhassa pojat! Nyt ei koske enää....

pennun kuulumisia ym

Paino nousee edelleen nätisti. Lisäruokaa ollaan vähän annettu ja nisällä roikkuu kuin pieni takiainen! Maitoa ei enää nisissä niin paljoa ole kun on vain yksi imemässä... olen miettinyt sitäkin pitäisikö Onni taas päästää hommiin maitobaarille että maitoa tulisi hiukka enemmän ja se irtoaisi paremmin. Saattaa kyllä olla että Onni pelkää sitä pientä mustaa mönkijää joka pesässä viilettää! Sissi varmasti Onnin hyväksyisi takaisin, se on niin kiltti ja rakastava kaikkia kohtaan! Sissi antaa minun tehdä kaikki hoitotoimenpiteet hienosti. Se vain katsoo vieressä kun syötän ja punnitsen pentua, muttei koetakkaan ottaa sitä minulta pois! Se ei ole (vielä) kertaakaan edes kantanut pentua mihinkään.

Simmutkin on jo pikkuisella auki ja se ihan seurailee katsellaan jo... Todella suloisen näköinen pieni menijä se on! Pitää taas koettaa räpsäistä joku kuva jossain välissä. Mutta nyt tosiaan alkaa näyttää aika hyvälle!

Cori ikävöi omia pentujaan kovasti! Se reppana roikkuu ulko-oven kahvassa ja itkee pentujensa perään! Säälittää toinen valtavasti! Cori imetti tyttöjäkin vielä vähän ennen lähtöä... nämä meidän tytöt kun eivät osaa/halua vierottaa pentujaan!

Copurr ymmärsi Corin laulut sitten aivan väärin... :D
Meidän pikku miehestä on tulossa ISO poika! Tänään se sitten puolivuotis syntymäpäivänään hyppäsi Corin niskaan "polkaisi mopon käyntiin" ja koetti pöksäyttää! Ilman mitään harjotteluja... Stella meidän siveys poliisi ehti kuitenkin hätiin ja hätisti Copurin pois Corin kimpusta. Cori reppana ei tainnut edes keretä tajuta koko tilannetta. :D
Noh, tämähän tarkoittaa sitten sitä ettei Copurr saa olla valvomatta enää leikkaamattomien tyttöjen seurassa, koska mitään vahinkoja me emme halua!

Sitten Onni..... meidän kodin Onni.... Minun tajuntaani iski vasta muutama päivä sitten kuinka kamalan nopeasti aika meneekään.... Onni täyttää ensi kuun alussa jo 8kk. Meidän pieni Onni joka on kasvanut hienosti!! Se on hurrrjan kaunis (ainakin minun mielestäni). Onnilla ei (onneksi) ole vielä ollut yhtään juoksuja, mutta se hiukka kurahtelee siihen malliin että saattaisi kohta olla ensimmäiset alkamassa. Jännä kuulla millainen ääni sillä on juoksujen aikaan, nyt nimittäin vain narisee ja marisee hassulla äänellä.

Hyvä Vili!!!!

Vili oli tänään Lahden näyttelyssä ja siellä meni aika hienosti!!! Vilistä tuli paras nuori!! :D
Nuoria taisi kaiken kaikkiaan olla 9 ja todella kovia vastustajia!!! Vili sitten meni ja täräytti ja voitti!!!! Hullua touhua! Minä pompin innoissani kotona ja iloitsen Stellan kanssa kun vauva pärjäsi niin hienosti! Laura joutui vielä itsekseen ensimmäistä kertaa näyttelyyn ja hienosti tuntui kaikki sujuneen!!! Kiiiiiiitos kauheasti Laura kun viitsit "pikku"-ukkelin sinne kiikuttaa!!!!!!!!!!!!!!!!!Tässä pikku ukkelista Kuopion näyttelyssä räpsäisty kuva! Nyt vain kovasti toivotaan että se olisi jonkun kameran eteen osunut tuolla Lahdessakin! :D