Tätä viestiä on todella vaikea kirjoittaa, mutta ajattelin tehdä sen heti ettei tarvitse selitellä kenellekkään mitään. Asiasta on aika vaikea puhua kun tuntuu että olen aivan shokissa tapahtuneesta vieläkin.
Eli jouduimme lopettamaan Hermannin. Sillä todettiin AIHA (autoimmuuni hemolyyttinen anemia). Pahinta tässä hommassa on se että olimme Mikan kanssa lomalla ja kissat olivat kahdessa paikassa hoidossa, tytöt menivät äitini luo hoitoon (niinkuin normaalisti) ja pojat jäivät meille kotiin jonne tuli hoitaja asustamaan lomamme ajaksi. Tämä järjestely sen takia ettei vaan vahinkoja pääse sattumaan! Hermanni oli aivan kunnossa lähtiessämme reissuun viikko sitten, mutta.....
Kissojen hoitaja ei ollut älynnyt Hermannin nopeasti heikentynyttä kuntoa... itseasiassa Hermannia ei ollut kuulemma paljoa näkynyt lomamme aikana vaan se oli enimmäkseen pötkötellyt saunassa pesässään (tässä vaiheessa minun hälytyskelloni olisivat soineet). Lomalta palatessamme vastassa odotti järkyttävä näky kun Hermanni käveli onnellisena minun luokseni aivan kuihtuneena mutta pilke silmissä vielä.... Sillä oli aivan valkoiset ikenet, valkoiset silmäluomet, aivan kivikovat halkeilleet polkuanturat ja se huojui kävellessään (joka ei ole mikään ihme sillä punasolujen määrällä). Juoksutin Hermannin suoraan päivystykseen jossa se sai nesteytystä ja lääkkeitä! Syötin sitä sormenpäästä ja se söikin mielellään. Kumminkin kaikkien nesteytyksien, lääkkeiden ja hoidonkaan myötä Hermannin vointi meni räjähtämällä vain alaspäin ja loppujen lopuksi punasolut olivat niin nollissa ettei mitään ollut enää tehtävissä! Apumme tuli liian myöhään! En voinut antaa pienen kärsiä!
En ikinä anna tätä itselleni anteeksi. Näin jälkeenpäin miettiessäni ainoa "oire" joka Hermannilla on voinut kertoa tästä alkavasta tilasta ennen lähtöämme voi olla hiukka kuivemmat polkuanturat jotka sillä oli vähän aikaa sitten, mutta nekin korjaantuivat rasvaamalla.
Kerron sen takia tarkkaan tilanteen vaikka se tässä vaiheessa todella vaikeaa onkin, mutta jos vain tämä auttaa jotain muuta joka joutuu joskus samanlaisen ongelman eteen niin toivottavasti tästä on apua ja oikea hoito löydetään tarpeeksi ajoissa! Tämähän olisi ollut hoidettavissa oleva sairaus jos vain apua olisi saatu tarpeeksi nopeasti!
Vähän kuvia pennuista
5 vuotta sitten
Voi mikä suuri suru teitä kohtasi! Voin kuvitella, että olette shokissa kaikki. Paljon voimia ja jaksamista.
VastaaPoistaVoi ei...Voimia!
VastaaPoistaVoi surku... mutta älä syytä itseäsi, tämä taisi olla sellainen yhteensattumien vyyhti, että sille ei vain voinut mitään. Joskus näitä on, ja ne ovat katkeria.
VastaaPoistaJaksamista teille. Voin kuvitella, miten kamala tilanne on ollut.
Voi ei, ihan kamalaa.. Lämpöiset osanottoni, koittakaa jaksaa :(
VastaaPoista