näyttelyyn...

Jes! Kaikki meidän kissat pääsivät sisälle! Onneksi oltiin kumminkin viimestenkin ilmottautumisten kanssa tarpeeksi ajoissa! Eli Isrokin näyttelyyn ollaan tulossa ISOLLA porukalla! En jaksa kaikkia edes luetella, mutta meiltä kotoa tulee debyyttinsä esittämään Onni Moogeli, joka on siellä viimeisiä päiviä pentuluokassa... Onnin näyttelykäyttäytyminen/esiintyminen jännittää aika kovasti, nimittäin tämä tyttö on kasvatettu niin pumpulissa kuin vain ikinä mahdollista!!! Onnin seuraksi meiltä pääsee (hirmuisen ruinaamisen ja monen vuoden rankutuksen jälkeen) Bella.

Minä olen aina halunnut viedä Bellan näyttelyyn... silloin kun tulin mukaan "kuvioihin" niin Bella oli jo EC eikä Mirjan mukaan ollut mitään järkeä käyttää sitä hakemassa vain kunniamainintoja. Mirja lupasi että sitten uudelleen kunhan Bella leikataan.... Siinäpä kävi sitten niin että Bella päätti hommata hieman vararavintoa ja siitä kasvoi silmänräpäyksessä niin iso tyttö että Mirja kielsi ilmoittamasta sitä yhteenkään näyttelyyn.... Nyt vihdoin ja viimein.... sinnikkään taivuttelun, ruinaamisen, rankutuksen, anelun ja pyyntöjen jälkeen..... vihdoinkin!!!! Bella pääsee lauantaina näyttelyyn kastraatti- ja veteraaniluokkaan!!!! Minä olen onnesta soikea! Mitään menestystä on turha odottaa, koska Bella tosiaan painaa ruhtinaalliset 6,4kg. Tämä on aika todennäköisesti ainoa kerta kun Bellaa näyttelyssä voi enää nähdä.

Pennut kasvavat kovasti! Ne ovat tosiaan vasta kuukauden ikäisiä. Ruoka maistuu hyvin, eilen vasta alettiin harjoittelemaan ja kaikki painelivat rivissä lautaselta itse syömään pentupöperöä (jauhenlihaa, kermaviiliä, kananmunan keltuaista, KMR-maitovastiketta ja Hill's AD:ta). Seuraavana on vuorossa kiireisen emännän keitoksen testaaminen. Eilen ne hurjat ipanat roikkuivat jo verhoissa noin metrin korkuudella!!! Voitteko uskoa! Minä en!!! Nämä on aivan uskomattoman älykkäitä ja vauhdikkaita ipanoita! Eilenkin oli sellaiset spurttaukset menossa... että Kiki ja Cori olivat aivan pulassa... ne kantoivat pentuja takaisin minkä kerkesivät ja aina kun "pesässä" laskivat irti niin pentu lähti juoksemaan täyttä laukkaa takaisin sinne mistä se oli juuri kannettu pois. Näitä kun on sitten neljä riiviötä kerralla niin huh huh! Onneksi Corilla on Kiki mummi apuna! :D