omaa kotiaan etsii kiltti vuoden ikäinen kastraattipoika

Nyt pitkin ja vaikeiden päätösten jälkeen olemme päätyneet ratkaisuun että Fristelle etsitään uusi koti. Se on nyt leikattu ja valmis muuttamaan uuteen kotiin heti kun semmoinen sille sopiva löytyy. Friste on siis meidän upea musta pantteri jolla on sydän ja luonne puhdasta kultaa!

Se on kunnon sylivauva jolla pyörii tasaisesti kehräävä moottori koko ajan! Aivan mieletön poika kaikin puolin! Syy uuden kodin etsimiseen on se että koska Friste asui erossa meidän tytöistä Törden (joka muutti Australiaan) kaverina, tytöt eivät millään hyväksyisi sitä takaisin enää laumaansa. Osa ei välitä mitään, mutta osa kulkee perässä sähisemässä sille ja paukauttaa aina vauhtia persuuksille. Eikä se ole Fristelle reilua.... se on onneksi semmoinen pöhelö poika ettei pienestä reagoi, mutta silti ei ole kiva katsoa vierestä tuommoistakaan.

Enkä raaski pitää sitä erillään, koska tietenkin se on myös vaikeaa meille, mutta se on myös julmaa Fristelle joka rakastaisi huomiota niin paljon! Sen kuuluu päästä sellaiseen kotiin jossa se saa huomiota ja rakkautta tarpeeksi! Sen se on ansainnut!

pitkästä aikaa

Ompas unohtunut tämä blogin kirjoittaminen nyt ihan kokonaan. Eli koetetaampas vetää jotain pientä yhteenvetoa tapahtuneista.

Memmun ja Xeroxin pentue on siis syntynyt ja tuloksena meillä taapertaa neljä yksitoista viikkoista upeaa pojan koltiaista! Kaikki ovat varattuja! Kuvia pennuista löytyy muutama kotisivuiltamme, mutta enemmän sitten facebookista minun profiilistani.

Mirjan luona on myös pentuja. Siellä on viisi reilun kuukauden ikäistä naperoa. Tytöt ovat varattuja, toinen jää kotiin ja toinen muuttaa isukin kasvattajalle. Vanhemmathan tässä pentueessa olivat Stella ja Asa. Jos Kuopion suunnalla olisi joku kiinnostunut sijoitusnaaraasta niin Mirjalle saa soitella asiasta. Parikin naarasta voisi olla sijoituskotia vailla... ;)
Yksi pojista on alustavasti varattu, mutta kaksi muuta on vielä vapaana. Eli jos mustavalkea poika kiinnostaa niin ottakaa rohkeasti yhteyttä. Toinen olisi lemmikkikotia vailla, sillä tuntuu hännässä minimaalisen pieni knikki, mutta löytyy kuin löytyykin kun tarpeeksi näpertää.

Knikki on siis mutka hännässä, josta ei kissalle itselleen ole mitään haittaa. Se vain karsii sen pois näyttelyistä ja kasvatuksesta. Jos taas näyttelyt kumminkin kiinnostaisivat niin knikkihäntäisen voi näyttelyyn viedä kastraattina jolloin se ei haittaa.

Ja se meidän Australiaan lähtevä poika pääsi vihdoin ja viimein lähtemään ja turvallisesti perille. Se selvisi hurjan pitkästä lennosta. Lähti tiistai aamuna oli torstai aamuna sain viestin että on perillä karanteenissa. Se lensi ensin helsingistä tukholmaan, sieltä singaporeen ja sitten melbourneen. Mieletön matka! Onneksi lentohenkilökunta piti siitä hyvää huolta ja nyt se on siellä kuulemma koko karanteenin maskottina. Ei ollut paljoa stressannut lentoja tms kun karanteenissa oli vain kehrännyt ja keikistellyt hoitajatyttöjen pussaillessa ja haliessa poikaa! Oli sille kyllä unikin maistunut kunhan oli saanut ensin hellyyden nälkänsä tyydytettyä :D

Yksi syy hiljaiseloon blogin kanssa on ollut tuo koira Uuno, joka on vienyt paljon vapaa-aikaa. Sitten on tietenkin pennut ja aikuiset kissat joille on uhrattu kaikki viimeiset vapaa ajat! Ja sitten me vielä muutimme uuteen kotiin. Eli kaikkea mahdollista on kerennyt tapahtua. Pennut suhtautuivat muuttoon hyvin! Meidän aikuiset kissat ovat jo niin tottuneita että ne eivät välittäneet mitään. Pennut olivat "apuna" pakkaamassa ja etenkin purkamassa tavaroita! Uuteen kotiin päästessä kun avasin boksin luukun sieltä sisältä sinkosi neljä ohjusta jotka vetivät tuhatta ja sataa uutta kotia ympäri. Kukaan ei pelännyt eikä arastellut uusia paikkoja! Ja ymmärtäähän senkin miksi kissat ovat olleet niin innoissaan! Koti on isompi eli on enemmän tilaa juosta ja touhuta ja ne ottavat aurinkoa päivisin sohvalla kun meille paistaa aurinko nyt sisään koko päivän!

Friste menetti pallinsa koska oli sitä mieltä että kaikki seinät ja huonekalut voisi olla keltaisia ja kun me ei ottauduttu asiaan niin hän rupesi itse hommiin.... eli siis pissa lensi! Ja muutenkin tilanteet nyt menivät kuin menivät joten päätimme nyt näin. Fristehän on saanut näyttelyissä mainintaa myös silmänmallistaan... tuomarit väittävät sen katsovan kieroon, mutta sillä on ne pienet mustat luomet silmän sisänurkassa joten se näyttää sen takia. Kumminkin kun piti ratkaisuja tehdä eikä kukaan halua kumminkaan kusevaa kollia kotiinsa, eikä me jaksettu enää niin tämmöiseen ratkaisuun päädyttiin!

No tässä vähän nopeasti jotain tapahtumia. Kirjoitampa lisää kunhan saan taas ensi kerralla aikaiseksi!

taitaa olla pentuja odotettavissa

No niin eli pienen tarkastuksen jälkeen kovasti näyttäisi siltä että Memmun ja Xeroxin treffit olisivat tuottaneet tulosta ja että pentuja näyttäisi olevan odotettavissa! Memmuhan on syönyt lemmenlomansa jälkeen aivan mielettömästi. Se on sitä mieltä että voisi muuttaa asumaan ruokakupin viereen! Sillä on hiukan maha kasvanut mutta tässä vaiheessa epäilen sen johtuvan kumminkin vasta vain tuosta syömisestä! Sen nisät erottuvat selvästi ja ovat isommat ja punertavat eli kyllä rohkenisin väittää että joko se on vahvasti valeraskaana tai sitten olen oikeassa ja se on oikeasti tiineenä!!! JEE! Eli jos vain kaikki menee hyvin niin pentuja odotettavissa!

Uusi tyttömme Olivia on kotiutunut hienosti ja ottanut Lauran kodin haltuunsa ja kietonut sen asukkaat pikkusormensa (tai varpaansa vai mikä se nyt onkaan) ympäri! Se näyttää pojille ja Pelelle kaapin paikan ja on hurmannut meidät ja Timon ja Lauran! Aivan mielettömän ihana pikku tänttärällä!

Lissu on kotiutunut Mirjan luo hienosti ja touhuaa siellä Eemelin ym kanssa! Eemeli aika kovasti ikävöi Ossia ja pikku jussia mutta onneksi siellä oli kumminkin Lissu jonka kanssa sai nujuta! Ja vauhtia siltä likalta ei puutu!

ipanat uusissa kodeissa....

Tänään oli sitten viimeisten pentujen luovutus... Ossi muutti Espooseen ja Pikku-Jussi Ouluun. Samalla reissulla kun Ossi vietiin Espooseen niin koukattiin Helsingistä nappaamassa uusi tyttö... Tyttö tuli venäjältä Olivia Siomar Gift. Aivan ihana lilatäplikäs tyttö... kotisivuilla löytyy pari kuvaa ja lisää on tulossa kunhan tyttö kotiutuu ensin! Nyt minä painelen nukkumaan kun tuo helsingin reissu verottaa vähän voimia!

kuulumisia

No niin, pitkästä aikaa taas kerkeän tännekkin kirjoitella kuulumisia. Turun näyttely on takana ja siellä meni hienosti! Emppu teki aika temput! Eli Sultsinan Itätuuli SYS n 01 aka Emppu kävi keräämässä kovasti kehuja näyttelyssä ja nappasi samalla voiton kotiin pentuluokassa molempina päivinä. Paneelissa kovan vastuksen antoi sisko Sultsinan Silkkitie SYS n 02 aka Suvi.

Friste oli ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa ja se oli molempina päivinä värin paras ja tuomarin paras. Sunnuntaina paneelissa äänet menivät jopa tasan maailmanvoittajan kanssa mutta yksi tuomari valitsi sitten kumminkin sen toisen voittajaksi. Aivan todella hienosti kumminkin!!!

Memmu oli ensimmäistä kertaa näyttelyssä ja sillä oli myös sertikilpailu molempina päivinä, lauantaina samasta sertistä kisasi kolme kissaa joista memmu jäi piiiiitkän pähkäilyn jälkeen kakkoseksi. Mutta sunnuntaina onnistui nappaamaan ensimmäisen sertinsä!

Asterix oli myös mukana näyttelyissä ja se sai molempina päivinä ex1:sen, jota lähdettiin hakemaankin... Asalla on nimittäin valitettavasti ilmestynyt pieni knikki häntään joten sen näyttelyura leikkaamattomana oli tässä. Kovasti nuori herra sai kumminkin kehuja ja yksi tuomari sanoi jopa että se oli yksi sen päivän parhaimmista kissoista! Nyt on kumminkin naimalupa hommattu, ja knikistä huolimatta sitä on tarkoitus käyttää muutamaan astutukseen (ei useaan mutta muutamaan kumminkin).

Memmu pääsi lemmenlomalle Xeroxin luo ja nyt vain peukut pystyyn että astutus tuottaa tulosta! Ainakin se oli rakkautta ensisilmäyksellä!!! Memmu ei sähise Xerolle ollenkaan ja astumisen jälkeen Xero pesee memmun... Sitten ne rakastavaiset lepäävät vierekkäin samassa pesässä!

Stellan pääsee treffaamaan Asterixia, eli pentu suunnitelmia on.......

Hermannin avausraportti tuli ja siitä selvisi että sillä oli paha anemia. No senhän me tiesimmekin jo. Mitään muuta poikkeavaa ei löytynyt.

Nuku hyvin rakas

Tätä viestiä on todella vaikea kirjoittaa, mutta ajattelin tehdä sen heti ettei tarvitse selitellä kenellekkään mitään. Asiasta on aika vaikea puhua kun tuntuu että olen aivan shokissa tapahtuneesta vieläkin.

Eli jouduimme lopettamaan Hermannin. Sillä todettiin AIHA (autoimmuuni hemolyyttinen anemia). Pahinta tässä hommassa on se että olimme Mikan kanssa lomalla ja kissat olivat kahdessa paikassa hoidossa, tytöt menivät äitini luo hoitoon (niinkuin normaalisti) ja pojat jäivät meille kotiin jonne tuli hoitaja asustamaan lomamme ajaksi. Tämä järjestely sen takia ettei vaan vahinkoja pääse sattumaan! Hermanni oli aivan kunnossa lähtiessämme reissuun viikko sitten, mutta.....

Kissojen hoitaja ei ollut älynnyt Hermannin nopeasti heikentynyttä kuntoa... itseasiassa Hermannia ei ollut kuulemma paljoa näkynyt lomamme aikana vaan se oli enimmäkseen pötkötellyt saunassa pesässään (tässä vaiheessa minun hälytyskelloni olisivat soineet). Lomalta palatessamme vastassa odotti järkyttävä näky kun Hermanni käveli onnellisena minun luokseni aivan kuihtuneena mutta pilke silmissä vielä.... Sillä oli aivan valkoiset ikenet, valkoiset silmäluomet, aivan kivikovat halkeilleet polkuanturat ja se huojui kävellessään (joka ei ole mikään ihme sillä punasolujen määrällä). Juoksutin Hermannin suoraan päivystykseen jossa se sai nesteytystä ja lääkkeitä! Syötin sitä sormenpäästä ja se söikin mielellään. Kumminkin kaikkien nesteytyksien, lääkkeiden ja hoidonkaan myötä Hermannin vointi meni räjähtämällä vain alaspäin ja loppujen lopuksi punasolut olivat niin nollissa ettei mitään ollut enää tehtävissä! Apumme tuli liian myöhään! En voinut antaa pienen kärsiä!

En ikinä anna tätä itselleni anteeksi. Näin jälkeenpäin miettiessäni ainoa "oire" joka Hermannilla on voinut kertoa tästä alkavasta tilasta ennen lähtöämme voi olla hiukka kuivemmat polkuanturat jotka sillä oli vähän aikaa sitten, mutta nekin korjaantuivat rasvaamalla.

Kerron sen takia tarkkaan tilanteen vaikka se tässä vaiheessa todella vaikeaa onkin, mutta jos vain tämä auttaa jotain muuta joka joutuu joskus samanlaisen ongelman eteen niin toivottavasti tästä on apua ja oikea hoito löydetään tarpeeksi ajoissa! Tämähän olisi ollut hoidettavissa oleva sairaus jos vain apua olisi saatu tarpeeksi nopeasti!

pitkästä aikaa

Pahoittelen etten ole pitkään aikaan tänne mitään kirjoitellut mutta kaikki aika tuntuu vain hujahtavan ohi! Työ on vienyt paljon aikaani ja yksi iso syyllinen löytyy tuosta vierestä omasta pesästään katselemassa... eli Uuno! Ensimmäisen koiramme kanssa on tullut touhuttua niin paljon ettei koneella roikkumiseen ole oikein enää jäänyt aikaa! Kaikki loppu aika onkin nimittäin sitten omistettu kissojen lellimiselle ja leikittämiselle! Voin kertoa etten ole edes ruokaakaan tehnyt monena päivänä viikossa! Mutta nyt pitäisi pikkuisen helpottaa!

Pentukuulumisetkin ovat jääneet aivan totaalisesti kertomatta... eli Stellan ja Xeroxin vauvat ovat jo isoja mötkyjä!!! Aivan ihania riiviöitä ja touhuajia!
Tässäpä kuvia 8 viikkoisista mötkylöistä...

ensimmäisenä Eemeli, Sultsinan Itätuuli SYS n 01

Toisena Suvi, Sultsinan Silkkitie SYS n 02

ja kolmantena Ossi, Sultsinan Idän pikajuna OSH n 02

Ossi on näistä pennuista se älykkäin, se oppi ensimmäisenä syömään lautaselta. Sekin tapahtui niin että lautanen laitettiin nenän eteen niin poika oli jo popsimassa evästä! Kun saivat pellettilaatikot omalle rajatulle alueelleen niin tämä poika oli ensimmäisenä pissalla laatikolla! Ei tarvinnut nostella eikä neuvoa! Kaiken mitä voikaan tehdä se on tehnyt ensimmäisenä! Ja sitten syssit tulevat perästä :D

Hienosti ovat myös pennut kasvaneet.... Eemeli on jo hienosti yli kilon, Suvi pikkuisen vajaa ja Ossi noin 900g. Ja ikää tosiaan pennuilla vasta se 8 viikkoa!

Sitten Siirin ja Sulon pennut.... Eli pentujahan oli kolme kappaletta, kaksi upeaa mustavalkeaa harlekiinia ja yksi syssi. Kaikki uroksia.... Jostain pennut olivat saaneet nuhaa, eikä mitään hajua onko syynä se että mammat onnellisena kantelivat pentujaan pesästä toiseen ja Stella saattoi joskus unohtaa Siirin pentuja kylmälle lattialle... Ei ne siellä kauaa olleet eikä Mirjan luona todellakaan ole kylmä (pikemmin sauna), mutta silti... vai onko jostain tullut jotain pöpöä pennuille.. Kumminkin jostain saivat nuhan kehiteltyä! Stellan pennuilla ei ole ollut mitään koko aikana etten oikein mihinkään pöpöönkään jaksa uskoa...

Joka tapauksessa kaikki Siirin pennut saivat pienen määrän antibioottia, mutta näille mustavalkeille se tuli liian myöhään... valitettavasti menetimme pienet laikkupojat. Lähetimme pojat avattavaksi ja ell soittelikin jo perään että siellä löytyi tulehdus keuhkoista... tarkempi raportti tulee perästä, en muista enää sanamuotoja.

Joka tapauksessa syssi poika porskuttaa edelleen ja paino nousee sillä hienosti (eilenkin oli noussut 29g vuorokaudessa), eli hyvälle näyttää, mutta kun ne mustavalkeatkin meni niin nopeasti niin en oikein uskalla vielä huokaista helpotuksesta tämänkään pojan kanssa....

Tässä kumminkin pikku nassikasta kuva... toivotaan ettei enää tulisi vastoinkäymisiä!