Pieni pippuri

Ja sitten taas vihdoin ja viimein pikkuisesta kuvia... En ymmärrä miten minä olen nyt ollut näin huono päivittelemään pikkuisen kuulumisia. Pieni on voinut hyvin koko kasvuaikansa ja kasvanut hyvin ja tasaisesti, painoakin on jo melkein kilo ja ikää vasta reilu 8 viikkoa. Rokotuksien kanssa päädyttiin nyt sellaiseen (poiketen normaalista rokotusohjelmastamme) että pieni saa huomenna yhden annoksen ykkösrokotetta (pelkät flunssat) koska vasta-aineita ei varmasti kovin kummoisia Sissiltä ole saanut (onhan me sitä koko ajan nimittäin itse syötetty, vaikka nisällä onkin lisäksi viihtynyt). Sen jälkeen rokotetaan normaalisti noin 12 viikon ja noin 16 viikon iässä kolmosella.


Pikkuinen on jo tutustunut aikuisiin kissoihin ja ette voi uskoa sitä ulvomista ja sähinää mitä se piti aina törmätessään johonkin aikuiseen. Pitihän niitä myös varmuuden vuoksi mättää hiukka turpaankin... Aikuiset olivat hiukka kummissaan tästä pienestä mustasta karvapallosta joka ulvoo ja räpsii nenille (kynnetkin esillä). Onneksi kaikki aikuiset ovat niin kilttejä että ne yleensä vain lähtivät kävelemään pois tai menivät pesemään pientä tai sitten käänsivät pyllynsä sille ja leikittivät sitä hännällään. Nyt kaikki ovat jo kavereita keskenään! :D


Mutta aikuisten kanssa tutustumisesta huomasi että nimi pienelle on ainakin osuva: "Sultsinan Mustapippuri" pippurinen tapaus tämä nimittäin on! Kutsumanimeksi on nyt jäänyt Iines, Iineksi tai Iineski jotka Mika oli antanut pienelle meidän Tallinan reissun aikana.


Maailman valloitus on ollut käynnissä ja kaikki muut paikat on koluttu paitsi kiipeilypuiden ihan ylimmäiset tasot... niihin joutuu hiukka pähkäilemään ennen kuin pääsee kiipeämään. Eli akrobatia harjoituksia luvassa seuraavaksi! Aivan kauhea menijä tämä pikkuinen on kyllä!

vähän ruokaa nenänpäässä... hassu pieni :)

tässä pikkuinen näyttää kieltä :)
ja vielä viimeinen salaman kanssa.... piti ottaa yksi että on varmasti edes joku tarkka kuva :)

Onnilla on edelleen juoksut menossa ja se huutelee kovasti poikaa itselleen! Copurr sitten huutaa oven toisella puolella että täällä olisi muttei lasketa! Tänään Copurr sitten todisti että kyllä punainenkin osaa, avasi lukon ja avasi oven ja työnsi sen auki vaikka edessä oli vielä varmuuden vuoksi painava este edessä. Onneksi minä olin kotona ja sain ukon napattua kiinni taas juuri kun se oli päässyt Onnin niskaan kiinni. Voitte uskoa että nimittäin Onni ja Copurr oli molemmat hiukka harmissaan minun väliin tulostani. Ei siinä niinkään mitään nimittäin meillä on ajatuksena astuttaa Onni Copurilla, muttei ihan vielä. Minä haluaisin kesän ilman pentuja ja olisihan se ihan hyvä Onninkin rauhassa kasvaa isommaksi! Mutta nyt meidän pitää keksiä oveen vielä jokin kunnon turvalukko..... en vieläkään ymmärrä miten se sai sen auki?!? Ei se ihan aivoton olekkaan :D